torstai 15. syyskuuta 2016

Kilpailumatka Liettuaan

Tämä postaus toimittaa uutispostauksen virkaa, jota kotolaiset pyrkivät päivittämään aina kuulumisia saatuaan! Postauksen rakenne on seuraavanlainen: tästä näet viimeisimmän päivityksen ja sen löydät aina kyseisen päivän kohdalta. Tuorein päivitys aina alimmaisena, niin järjestys säilyy. 

PÄIVITETTY 18.9.2016 klo 08.35

Keskiviikko 14.9.2016

Tällä kertaa tiimimme suuntaa yhdessä seitsemän muun tiimin kanssa kohti Liettuaa Kurtuvenaita, jossa ratsastetaan kansainväliset FEI 1*-3* matkaratsastuskilpailut. Mukaan lähtee meidän tiimistä kisaamaan Roosa ja Alpo sekä huoltoon äiti ja isä. Hilla ja Inari jäävät kotiin hoitamaan Nappia ja Oonaa. 


Tiimimme pikkumaskotti Inari toivottaa kaikille viikonloppuna kisaaville tsemppiä!!
Matka alkoi keskiviikkona. Aamupäivä meni pakkaillessa ja neljän aikaan iltapäivällä lastattiin Alpo koppiin ja tiimi suuntasi Urjalaan. Urjalassa Alpo sai levähtää pari tuntia ennen pitkää kuljetusmatkaa herran kotikonnuille Liettuaan. Alpo lastattiin jälleen rekan kyytiin seisemän jälkeen ja matka satamaan alkoi. 


Viimeistelytreenissä Teivossa pari viikkoa sitten. Kuva: Mika Kannonlahti. 
Helsingistä klo 22.30 lautalla Tallinnaan ja edessä yön mittainen ajomatka kohti määränpäätä. Ajo ajoitetaan yöhön, koska se on liikenteen kannalta hevosille paras aika matkustaa. 


Check-in Helsingin satamassa
Torstai 15.9.

Klo 6.55: tiimi on selvinnyt yön pimeydestä ja Tallinnasta Riigaan. Matkaa takana 592 km ja pari lyhyttä pysähdystä. 

Suomalaiskaravaani tauolla. Kaksi tiimiä matkasivat kisapaikalle jo 14.9. päiväaikaan. 
Klo 10.00: Tiimi on saapunut perille. Palautuminen matkan rasituksista voi alkaa. Tämä päivä aikaa palautella, sillä huomenna klo 17 alkaakin sitten jo itse kisatapahtuma eläinlääkärien alkutarkastuksilla!


Klo 16: Roosa ja Alpo ovat käyneet ratsastuslenkillä ja kaikki hyvin. Hevonen tuntuu hyvältä vaikka takana on pitkä kuljetusmatka. Kisapaikalla on täysi kesä, joten Alpolle on tehty pieni tarha jaloitteluun. Hevoset ovatkin nyt päivän ulkona näissä tarhoissa. Tänään ohjelmassa on vielä huoltoreittien ja -paikkojen katsastamista. 

Klo 20.00: sanottiin Alpolle hyvätyöt. Aika kiireellä tosin koska ei oltu ajateltu että talli menisi jo klo 20 kiinni... Alpo jäi kuitenkin sinne ihan tyytyväisenä.

Perjantai 16.9.

Klo 6.00: Alpon aamuheinien anto. Yö oli mennyt hyvin, vaikka Alpolla riitti ihmeteltävää tallissa tapahtuvasta liikenteestä. Karsinan ikkunasta on kiva kuitenkin kurkkia pihalle. Eilen illalla olivat myös ajelleet huoltoreittejä. Huolto tulee olemaan haastava, sillä kierrettäviä kilometrejä tulee paljon, jotta on siinä tekemistä että ehtii ajoissa omalle paikallee...

Klo 7.00: Alpolle aamuruuat ja valmistautuminen aamun yhteistreenin alkaa. Yhteistreeni klo 9 ja siinä mukana kaikki kuusi suomalaisratsukkoa. 

Klo 11.00: Yhteisratsastus takana ja ratsastajien palaveri menossa. Roosa joituu käyttämään lisäpainoja, silla 2* luokassa minimipaino ratsastajalla satulan kanssa on 70kg. Roosalla on käytössään oma satula lisäpainoilla sekä painavampi lainasatula. Valmentajan kanssa on sovittu, että hän ratsastaa joka toisen lenkin eri satulalla. Huollon palaveri alkaa klo 12. Sen jälkeen on hevosten nesteytyksen aika ja valmistautuminen klo 17 alkaviin eläinlääkärin alkutarkastuksiin. Tarkastusten jälkeen alkaakin sitten kiireinen viimehetken valmistautuminen ja huoltopaikan katsastaminen. Toivottavasti saadaan vielä tiimin kuulumisia päivitettyä iltapäivän ja illan mittaan. Kiirettä vaan taitaa siellä olla kaikilla kisatohinan keskellä!

Klo 12.30: Kuvaterveisiä Liettuasta!


Roosa ja Alpo. Kuva Kirsi Oittinen. 

Roosa ja Alpo, Kirsi ja Wiirus. Kuva Mika Kannonlahti. 

Suomen pollet tarhailee. Alpo oikealla. Kuva Kirsi Oittinen. 
Klo 13.00: Lisää kuvaterveisiä Suomitiimiltä!! Huippua, miten hienolta porukka näyttää sinivalkoisissa!


Suomitiimi sinivalkoisissa! Kuva Heidi Laurinen

Tiimipalaveri. Kuva Heidi Laurinen

Joukkuekuva. Kuva Heidi Laurinen

Klo 15.20: Nesteytykset on nyt hoidettu. Kaikki on hyvin. Tarkastuksiin aikaa 1,5 h. Jännitys alkaa tiivistyä...


Alpo tarkastuksessa odottelemassa tarkastuksia. 

Klo 16.30: Nesteytykset on annettu. Alpo hieman hermostui toimenpiteestä. Kohta tarkastuksiin. 

Klo 17.45: Kaikki suomalaiset läpäisivät alkutarkastukset!! Huomenna siis startissa: 
- CEI 3*160 km Mia Schauman ja Avialist
- CEI 2*120km Roosa ja Ardas, Kirsi Oittinen ja Wierusz, Tanja Lampinen ja Kuvaharjun Andorra
- CEI 1*80km Tanja Turunen ja Kuvaharjun Valedro, Kari Kärkkäinen ja Princzis



Kuva Mika Kannonlahti


Klo 19.00: Reittiselostukset ovat tänään vielä ohjelmassa. Roosan ja Alpo startti on aamulla klo 7.00. Reitit menevät seuraavasti: 40km, 31km, 28km ja 21 km. 


Huolto joutuu kiertämään isoja teitä. Kilometrejä autolle tulee paljon enemmän kuin ratsastajalle. Kiirettä pukkaa...

Klo 20.30: Hyvää yötä hevosille! Aamulla aikainen herätys kaikilla!



Lauantai 17.9.

Klo 4.00: Alpo sai aamuheinät. 

Klo 5.45: Tiimi siirtyy talliin ja Alpo saa aamuraksunsa. Kisaratsun valmistelu starttiin alkaa. 

Klo 6.30: Ratsasilla ja alkuverryttelu alkaa. 

Klo 7.00: Startti! Onnea matkaan!!!


Roosa ja Alpo

Kirsi ja Wiiru

Klo 8.20: Matkaa takana 20km. Nopeus noin 15 km/h. 




Klo 9.50: 40km takana, matka jatkuu, eka tarkastus läpi!! Kaikki kohdat A.

Klo 12.25: Roosa ja Kirsi viimeisellä huollolla toisella 31 km loopilla. 

Klo 12.43: Alpo läpi toisesta vet chekistä!! Kaikki kohdat A. Myös Kirsin ja Wiirun matka jatkuu. Tanja L. ja Antsa myös mukana kisassa, joitakin minuutteja Roosaa ja Kirsiä edellä. Myös Tanja T. ja Kari *80 km luokassa kisassa mukana. Mia ja Avialist 80 km kohdalla ja kaikki hyvin. 

Klo 14.35: Tanja T. 1*80 km kisassa maalissa. Tanja ja Vallu sijoitus 1.!! Kari ja Princzis 3. 

Klo 14.55: Roosa ja Kirsiä odotellaan viimeiselle tauolle kolmannelta loopilta. Tanja L. saapui juuri viimeiselle tauolle ja menossa kohta tarkastukseen.

Klo 15.18: Roosa saapuu kolmannelta lenkiltä. 

Klo 15.29: Alpo läpi!! Takana 99 km, jäljellä 21 km. Ennen viimeistä looppia re-check.

Klo 15.51: Tanja L. viimeiselle loopille. Roosan ja Kirsin hevoset kohta pakolliseer re-checkiin. 


Kirsi ja Wiirus

Roosa ja Alpo. Verryttelyä ennen re-chekciä. 
Klo 15.56: Re-check ok!! Kohta viimeiselle loopille, joka on 21 km!!

Klo 16.02: Roosalla ja Alpolla kaikki ok. Startti viimeiselle loopille klo 16.09. Kirsi ja Wiirus lähtevät heti perään. Tanja L. etenee jo viimeisellä loopilla kohti maalia. 

Klo 16.22: Tanja T. ja Valedro kiisivät *80 km viimeisen loopin 21,7 km/h vaudilla! Kokonaiseedessaan luokan etapit 31km + 28km + 21km, ja ratsukon nopeudet näissä 18,6km/h - 15,8km/h - 21,7km/h. Vallu varsinainen vauhtiveikko! Onnea!!

Klo 16.32: Mia ja Avialist 3* luokasta out 110 km kohdalla hevosen kaatumisen ja siitä seuranneen ontuman johdosta. 2* luokasta suomalaisomisteinen Azartas keskeytti, koska ratsukko oli ratsastanut väärän loopin. Koska 1* luokka on taputeltu, 3* luokassa ei enää suomalaisedustusta mukana, jännitys tiivistyy 2* viimeiselle loopille, jossa luokassa startanneet kaikki kolme suomalaista etenevät määrätietoisesti kohti maalia! 

Klo 16.34: Viimeisen loopin ekalla huollolla Roosalla ja Alpolla sekä Kirsillä ja Wiiruksella kaikki ok. Juoma maistuu ja hevosia viilennetty kastelemalla. 

Klo 16.53: Tanja L. ja virolainen Anniki Kreek ovat tasoissa viimeisellä huollolla. Kärkikaksikko suuntaa nyt kohti maalia, jonne ei kovin montaa kilometriä enää ole!

Klo 17.04: Viimeinen huolto ennen maalia odottaa Roosaa ja Kirsiä ratsuineen. Huoltoja on jaettu kisaajien kesken ja systeemi on toiminut oikein hyvin. Kaikki huollot ovat huoltaneet aina kohdalleen osuvia suomalaisia. "Joukkueessa on voimaa" kisakentältä todetaan!


Kaikki valmiina viimeisellä huollolla ennen maalia. 
Klo 17.30: Tanja L. ja Antsa 1. sija 2*120km!! Onnea!!

Klo 18.05: Roosa ja Alpo, Kirsi ja Wiirus maalissa ja tulos tuli kummallekin!!! Mahtavaa!!! Upeaa!!!


Eikä!!! Uskomatonta!!! He tekivät sen!!! Tulos CEI2*120km!!!!

Kirsi ja Wiirus, mahtavaa!!!!

Klo 18.35: Iloiset sankarimme 120 km taivalluksen jälkeen!


Hyvävointisina kisan jälkeenkin. Upeaa! Kotijoukot iloitsevat näiden kahden ja koko tiimin puolesta!
Suomalaiset iltajuhlassa. Kuva Nina Mickelsson

Sunnuntai 18.9.2016


Klo 8.40: Kaikki suomalaisratsukot ovat mukana paraskuntoisimman valinnassa klo 9.00. Ja klo 10.00 on palkintojen jako. Tulokset eiliseltä:

CEI2*120km
1. Tanja Lampinen - Kuvaharjun Andorra 14,69km/h
2. Anniki Kreek - Samurai EST 14,69km/h
3. Roosa Salopää - Ardas 13,55km/h
4. Kirsi Oittinen - Wierutz 13,55 km/h
-----
CEI1*80km
1. Tanja Turunen - Kuvaharjun Valedro 18,05km/h
2. Viilup Esti - Poledra EST 17,61km/h
3. Kari Kärkkäinen - Princzis 16,75km/h
4. Raidma Kaia - Gunpowder Boy EST 15,22km/h
5. Lastauskaite Dangoule - Hiatas LTU 15,04km/h
-----
CEI3*160km
Igor Skladanyuk - Vlast RUS vet gate 2 la

Mia Schauman - Avialist vet gate 3 la




sunnuntai 21. elokuuta 2016

Aikamoinen comeback!

Matkaratsastuskilpailut 6.8.2016, Liesjärvi
  taso 3, 80 km nopeusluokka, miniminopeus 10 km/h
Järjestäjä: SuMaRa

Vihdoin ja viimein sain itseni istutettua koneen ääreen ja kirjoitettua Oonan kaudenavauskilpailuista, jotka pidettiin Liesjärvellä parisen viikkoa sitten. Kisojen jälkeen kesälomille kirmannut allekirjoittanut ei vain ole hieman kehnoista kesälomakeleistä huolimatta "ehtinyt" istahtaa koneen ääreen, aina kun tuntuu olevan jotain "tärkeämpää tekemistä".  


Kisapäivä alkoi pirteällä 3:45 herätyksellä, sillä lähtö pihasta kohti kisakeskusta tapahtuisi suunnitelmien mukaan 5:00. Näin myös tapahtui ja kisakeskuksessa olimme suunnitelmien mukaan puoli seitsemältä. Tälläkertaa tiimimme oli paikalla hieman vajaalukuisena, sillä 1.8. klo 23.10 tiimiimme syntyi uusi matkaratsastajanalku. Tarkemmin kooltaan 48cm pitkä ja 2810g painoa omaava pieni prinsessa, jota ei kuitenkaan vielä viiden päivän ikäisenä nähty tositoimissa kisapaikalla, vaan neiti tyytyi toistaiseksi seuraamaan tiimin työskentelyä Hillan kanssa kotoa käsin.

Tässä hän on - meidän tiimin uusi maskotti! ;)
Kilpailupaikalla päivä alkoi tuttuun tapaan ilmoittautumisella ja tavaroiden rahtaamisella huoltoalueelle, jonne edellisenä iltana kilpailupaikalle saapuneet kanssakilpailijat olivat meille ystävällisesti jo oman "huoltokarsinan" varanneet, iso kiitos siitä! Seitsemän kieppeillä pidettiin reittiselostus, jossa kerrottiin reitin varrella olevan pieni pätkä asfalttia, korkeusvaihteluita, sekä paikoitellen suurikivistä soraa, johon olimmekin varautuneet pohjallisten kera. Reittiselostuksen jälkeen suuntasimme eläinlääkärin tarkastukseen. Eläinlääkärintarkastuksessa syke 36 ja kaikki ok, joten lähtölupa saatiin. Siitä sitten suuntasimme varustamaan Oonaa ensimmäiselle osuudelle, joka oli pituudeltaan 32 km.

Tämän paremmin ei kai voi meille tarkoitettua huoltoloossia merkata? :D


Lähtö tapahtui tasan klo 8:00 kahdeksan hevosen voimin. Oona tuntui pirteältä, mutta tyytyi kulkemaan valitsemallani paikalla joukon hännillä. Aloitimme melko rauhallisesti, sillä jokaisen lenkin alussa oli reilun kilometrin mittainen asfalttipätkä, jonka jälkeen matka jatkui melko samaan malliin.  Kuljimme yhdessä porukassa aina noin 6-7km asti, kunnes kärki alkoi kiristää vauhtiaan ja katosi omille teilleen. Nyt matkaa jatkettiin kuuden ratsukon porukassa. 

"Mennään mennään mennään!"
Noin 10km kohdalla pidimme ensimmäisen huollon, jossa Oonalle ei vielä juoma maittanut, joten kasteltiin vaan, sillä keli oli yllättävän hiostava. Oona oli hieman innostunut vauhdin kiristyessä ja olikin painanut ohjalle viimeiset kilometrit ennen huoltoa. Halusin hieman rauhoittaa tilannetta ja lepuuttaa omia käsilihaksiani ja lähdimmekin huollosta hieman ennen muita, jotta pääsisimme välillä vetämään joukkoa. Näin omat käteni saivat hieman levätä ja Oonallekin teki hyvää, kun paine ohjassa vähän heltyi - ohjalle painaminen kun on aika kuluttavaa. Oona porhalsi edellä omaa reipasta hölkkäänsä, joka on siinä 17km/h tietämillä. Vetohevosena saatiin toimia noin viitisen kilometria, jonka jälkeen oli aika vaihtaa vetohevosta. 



20 km huoltoon saavuimme neljän ratsukon porukassa. Oonalle ei vielä juoma kelvannut, joten heitettiin taas vettä niskaan ja jatkettiin matkaa. Pidettiin vielä kolmas huolto vähän matkan päästä, jossa vain kasteltiin. Loppumatka sujui hyvin ja noin kilometri ennen maalia jäätiin Kirsin ja Rollen kanssa kävelemään ja talutettiin hevoset taukolinjan yli keskinopeuden näyttäessä reilut 15km/h. Alpon kanssa ei yleensä paljoa tarvitse kävellä ennen tauko/maalilinjaa, mutta Oona palautuu Alpoa hitaammin, joten pieni kävely ennen maalia on neidin kanssa aina paikallaan. Taukolinjan jälkeen varusteet pois, hieman viilennystä ja sykekahva kylkeen. Syke pamppaili 80-75 tuntumassa, mutta pienen odottelun jälkeen laski alle 64 ja lähdettiin kohti tarkastusaluetta. Ilmoittauduimme tarkastukseen ja hetken päästä tuomari tulikin ottamaan sykkeen kahvalla, sillä eläinlääkärin tarkastukseen oli jonoa. Syke 52, joten saatiin jäädä sykealueelle odottelemaan vuoroamme päästä eläinlääkärin eteen. Hetken päästä kutsu kävi saapua tarkastukseen, jossa kaikki oli ok ja saimme jatkaa seuraavalle 32 km osuudelle. 


30 minuutin tauko kului nopeasti ja hetken päästä startattiinkin Oonan kanssa seuraavalle osuudelle. Kuljettiin kolmen ratsukon porukassa ja ensimmäinen huolto pidettiin jälleen 10 km kohdalla. Oona ei vieläkään juomaa huolinut, joten kasteltiin vain. Jatkettiin matkaa yhdessä seuraavat 5 km, jonka jälkeen mentiin loppu 5km Oonan kanssa hetki kahdestaan muiden laukatessa reippaampaa edellä. Oonan kanssa en pitkällä matkalla laukkaa, joten tultiin vajaa kilsa muiden perässä Oonan reipasta 18-20km/h ravia. 20 km huollolla saatiin muu porukka kiinni. Nyt Oona malttoi jo juodakkin ja kun neiti oli tarpeekseen juonut, kipattiin vettä niskaan ja lähdettiin muiden peesissä viimeiselle 12 kilometrille ennen taukoa. Taukolinja ylitettiin taas käynnissä taluttaen keskinopeuden ollessa melko sama reilu 15km/h kuin edellisellä lenkillä. Jälleen varusteet pois, hieman viilennystä ja sykekahva kylkeen. Nyt Oonan syke pyöri jossain 80 yläpuolella, mutta laski kymmenyksen, kun neiti malttoi sontia. Pieni odottelu vielä ja syke saatiin 60 tietämille, jolloin uskaltauduin ilmottautua tarkastukseen. Tuomari mittasi jälleen sykkeen ja nyt se oli 56. Eläinlääkärin eteenkin päästiin hetken päästä ja jatkolupa A:n paperein saatiin. 


Tarkastuksen jälkeen suunnattiin 40 minuutin tauolle, joka lyheni kymmenellä minuutilla, sillä viimeisellä tauolla oli luokassamme kaikille pakollinen re-check, jonne tulisi mennä 10 minuuttia ennen varusteet päällä. Tässä välissä hevoselle jälleen juomaa ja ruokaa, kuten myös ratsastajalle. Hetken päästä varusteet päälle, hieman lämmittelemään ja sitten re-checkkiin! Re-checkissä kaikki ok ja saimme jatkaa hyvillä mielin viimeiselle 16 km osuudelle. 


Lähdimme tauolta viimeiselle osuudelle toisena, vajaa minuutti johtavaa ratsukkoa jäljessä. Oonassa ei väsymyksen merkkejä tuntunut ja neiti pinkaisi tauolta innoissaan tavoitellessaan johtavan ratsukon häntää! Sain neitiä vähän toppuutella, sillä alun asfalttipätkän halusin ottaa edellisten lenkkien tapaan rauhallisesti. Asfalttipätkän jälkeen jatkettiin Oonalle ominaista reipasta 17km/h ravia. Tavoitteeni viimeisen osuuden suhteen oli selkeä: edetään omaa tasaista vauhtia ja katsotaan sitten mihin se riittää. Mitään sijoitusta emme täältä olleet alunperinkään lähteneet hakemaan ja Oona olikin ylittänyt kaikki odotukset taittaessaan lenkkejä näinkin nopeilla keskinopeuksilla. Noin kolmen kilsan kohdalla kolmantena tauolta lähtenyt ratsukko saavutti meidät ja pyyhkäisi hetken päästä ohitse. Oona -täti tästä suivaantuneena meinasi, että tämä asia tulisi oitis korjata, mutta itse olin toista mieltä. Noin viiden kilsan kohdalla huolto oli vastassa kastelupullon ja vesiämpärin kanssa. Oona sai juoda hieman, jonka jälkeen kasteltiin ja jatkettiin matkaa. 10 km kohdalla pidettiin toinen huolto, jossa myös johtavat ratsukot huolsivat ja näin saatiin heidät kiinni ja matka jatkui yhdessä. Otettiin vielä yksi lyhyt huolto loppuun, jossa lähinnä vähän kasteltiin, jonka jälkeen matka sai taas jatkua. Kuljettiin parisen kilsaa johtavien ratsukoiden perässä, mutta kun noin 4km ennen maalia ratsukot kiristivät vauhtiaan jäätiin Oonan kanssa kahden. Jatkettiin matkaa samalla 17km/h ravilla kuin aikaisemminkin. Muutaman kilometrin päästä Oona tuntui takapäästään hieman kankealta ja haki ravinsa tahtia. Hetken päästä neiti kuitenkin omatoimisesti pinkaisi vauhtiin ikään kuin olisi vaihtanut sen niin sanotun ison vaihteen päälle ja lähti painamaan 20-21 km/h ravia korvat pystyssä kohti maalia. Väsyessään, kun Oonalle tuo ns. "hitaampi" ravi muuttuu vaikeammaksi lihasten väsyessä, jää jäljelle enää yksi vaihde. 


Maalilinja lähestyi lähestymistään ja tällä kertaa olin suunnitellut ravaavani hieman lähemmäs maalilinjaa, sillä yritin välttää kangistumista mahdollisimman paljon nyt kun Oona tuntui hieman väsyneemmältä, olihan matkaa takana jo 80 km. Noin 500m ennen maalia otettiin käyntiä ja ylitettiin maalilinja viimeisen lenkin keskinopeuden ollessa huimat 17 km/h! Maalilinjan jälkeen sama kaava toistui kuin aikaisemminkin - varusteet pois, viilennystä ja sykkeen mittausta. Oonan syke pyöri pitkään 80 yläpuolella, mutta lähti hetken päästä laskuun. Varmistelin ja varmistelin, kunnes lopulta syke oli 60 tietämillä ja uskaltauduin ilmoittautua lopputarkastukseen. Lopputarkastuksessa syke 60, ihonkimmoisuudesta B, kuten myös suolistoäänistä. Sitten liikkeiden vuoro. Oona lähti liikkeelle kankeasti ja ensimmäinen juoksutus meni mönkään. Eläinlääkäri pyysi meitä juoksemaan toiseen kertaan, jolloin Oona vertyi ja juoksi lopun oikein mallikkaasti! Liikkeistä tuli B ja tämä takasi meille hyväksytyn tuloksen ja kolmannen sijan! Upea, upea Oona! Tarkastuksesta saatiin poistua ilosta hypellen - Oona oli tehnyt comebackin ja minkälaisella tuloksella!

Palkintojen jako pidettiin hieman sen jälkeen, kun luokan viimeinen ratsukko oli saapunut maaliin. Koko päivän ilma oli ollut mitä parhain, mutta kuinka ollakkaan, kesken palkintojen jaon taivas repesi ja alkoi sataa kaatamalla! Sateesta huolimatta tunnelma oli iloinen, sillä onnistuneita suorituksia tuli runsaasti. Oonan kanssa sijotuimme kolmanneksi keskinopeudella 15,9 km/h! Aikamoinen comeback täytyy sanoa, Oona ylitti kaikkien odotukset! Nyt Oona saa kunnon palautteluloman, jonka jälkeen aletaan suunnitella tulevaa. Tästä on hyvä jatkaa!
- Roosa


keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Mistä hikoilu kertoo?

Hevosen hikoilu johtuu usein joko fyysisestä rasituksesta tai yleistilan laskusta. Jälkimmäisellä tarkoitetaan tietenkin sitä, että hevonen on sairastunut, ja sairas hevonen voi hikoilla levossa ollessaan. Kova kipu voi aiheuttaa hikoilua, kun hevosen olo on kivun johdosta tuskainen. Myös kuumeen nousu / lasku voivat johtaa hikoiluun. Kun kipeää hevosta lääkitään, saattaa seurauksena olla hevosen hikoaminen. Levossa hikoavaan hevoseen tulisikin aina kiinnittää huomiota, ja syy hikoiluun selvittää välittömästi sillä se voi kertoa hevosen sairastuneen. 

Hevosen hiki sisältää saippuamaista proteiinia, joka saa aikaan hien vaahtoutumisen. Proteiinin ansiosta hevosen vettä hylkivä karvapeite kastuu ja hiki pääsee karvapeitteen päälle haihdutettavaksi. 
Toiset hevoset ovat kovia jännittämään ja hikoilevat silloin helposti. Tunnetiloista erityisesti jännitys ja stressi saavat hevosen hikoilemaan. Jännitys voi johtaa joskus hevosen tärisemiseen, jolloin lihakset tuottavat lämpöenergiaa. Toki jännitys aiheuttaa hevoselle myös stressiä, jonka seurauksena voi olla stressiperäinen hikoilu. Tilanteet, jotka saavat hevosen jännittämään ja sitä kautta hikoilemaan ovat yksilöllisiä. Esimerkiksi siinä missä toinen matkustaa trailerissa rennosti, hikoaa toinen litimäräksi jo pienelläkin kuljetusmatkalla. 


Kuumuus aiheuttaa hikoilua, sillä hevonen on tasalämpöinen, jolloin sen elimistö pyrkii pitämään kehon lämpötilan mahdollisimman vakaana. Lämpöhikoilun tarkoituksena on jäähdyttää kehoa ja näin ollen estää hevosta kuolemasta kuumuuteen. Keho viilenee, kun hiki haihtuu iholta ja näin ollen hien alla oleva kudos viilenee. Fyysinen rasitus käynnistää lämpöhikoilun. 


Alpo tietää, miten hien saa kivasti pintaan ihan oma-aloitteisestikin!
Liikkuminen on aktiivista toimintaa, jossa kudokset kuluttavat energiaa ja tuottavat samalla lämpöä. Hevosen hikoilu tässä valossa voi johtua esimerkiksi ajosta tai ratsastuksesta, mutta yhtäläillä tarhassa tai laitumella aktiivisesti liikkuva hevonen hikoaa. Toki hikoiluun voivat vaikuttaa useammat tekijät yhtäaikaa, kuten vaikkapa ratsastus ja jännitys samanaikaisesti. 

Hikeä pukkaa treenissä kelissä kuin kelissä. 
Joskus kuulee ihmisten kauhistelevan hevosen hikeen liikuttamista. Toiset ajattelevat hevosen hikoamisen olevan merkki liiallisesta rasituksesta. Itse näkisin asian niin, että hevoset ovat hikoilun suhteen yhtä yksilöllisiä kuin ihmisetkin: Siinä missä toinen hikoaa jo kuntosalille saapuessaan, toinen vielä palelee alkuverryttelyssä. 

Omien hevosten kohdalla tarkkailen hikoilua. Liikkuvan hevosen tulee mielestäni hiota, sillä jos minkäänlaista karvapeitteen kostumista ei kohtuullisessa rasituksessa tapahdu, herää epäilys hevosen aineen vaihdunnan mahdollisista häiriöistä. Edesmennyt hevoseni kärsi tästä ongelmasta kerran, eikä se reippaan ratsastus- tai ajolenkin jälkeen kostunut edes varusteiden alta. Silloin asiaa selvitetiin, ja hevonen todettiin terveeksi. Monenlaista kokeiltiin ja hevosen ruokaan lisättiin mm. elektrolyyttivalmistetta. Toiset viittasivat kintaalla ongelmaani todeten hevosen niin kova kuntoiseksi, ettei minun käytössäni vaan rasittunut hikoamispisteeseen. Yks kaks hevonen alkoi kuitenkin jälleen hikoilla, eikä vastaavaa esiintynyt enää jälkeenpäin. Mutta sen muistan, miten paljon paremmalta hevonen tuntui ajaa/ratsastaa hikoilevana kuin hikoilemattomana!

Meillä kaikki kolme kaviollista ovat kovia hikoilemaan ja esimerkiksi reippaalla käyntilenkillä nousee kevyt hiki pintaan. Oona ja Alpo jännittävät yksinmatkustamista ja hikoavat vähän kuljetuskopissa. Kentällä työskennellessä tehokkaalla käyntityöskentelylläkin on mahdollista saada Oonan ja Alpon turkki kostumaan. Normaalissa tilanteessa, jossa hevonen liikkuu mielellään ja on terve, pidämme hikoilua positiivisena asiana. Otamme sen viestinä siitä, että hevosen kehossa on kaikki kunnossa ja aineenvaihdunta pelaa. 


Hellesää luo omat haasteensa matkaratsastuskilpailuun. 
Kuumalla säällä hikoilu on runsaampaa ja jos esimerkiksi kilpailupäivä sattuu olemaan kovin lämpöinen, korostuu hevosen kastelemisen ja viilentämisen tärkeys. Viilentämisellä on mahdollista vaikuttaa hevosen syketasoon, vireyteen ja jaksamieen. Kastelussa käytämme mehukattipulloja, joita on aina teipattu kaksi yhteen. Pullon kahvasta ratsastajan on helppo ottaa kiinni ja kastella hevosta vaikka ihan liikkeessä. Kun pulloja on kaksi, kastuu kaula sopivasti molemmilta puolilta. Lisäksi pullot voi viskata ihan rauhassa maahan, josta huolto voi ne sitten noukkia talteen. Kastelemme aina vain kaulaa, emme koskaan selän tai takaosan isoja lihaksia. Kastelua kannattaa etukäteen harjoitella, sillä kumpikaan meidän hevosista ei siitä aluksi pitänyt. Nykyisin kastella saa kaikessa rauhassa, sillä kokemuksen myötä kumpikin on tottunut tähän ja oppinut nauttimaan viilennyksestä. 


Kiitos ystävien ja tuttujen, meillä on tyhiä mehukattipulloja juuri sopivasti tähän tarkoitukseen!
- Hilla

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Montako loimea tarvitaan 2,5 kpl hevoseläimellä?

Mitä tekee paras äiti helteisenä viikonloppuna? Pesee tietysti hevostemme loimet (ja nyt tuskailee kun matot on vielä pesemättä). Isämme "innostui" lähettämään oheisen kuvan Watsupissa ja esittämällä tietokilpailukysymyksen: "Montako loimea tarvitaan 2,5 kpl hevoseläimellä? Niitähän on tietysti 23 kpl." 

Loimien pesu ennen kaikkea. Matot sitten joskus, jos kelejä riittää...
Anteeksi nyt vain, mutta väärin meni! Joten tämä postaus on omistettu rakkaalle isällemme ja olkoon se toiselta nimeltään katsaus 2,5 kpl hevoseläimen vaatekaappiin. 

Tavaroiden katselmus ja puhdistus menossa. 
Varustehuoneen siivouksen yhteydessä kannoimme kaikki tavarat ulos pihamaalle tuulettumaan ja puhdistettavaksi. Samalla tietysti tuli vähän tavaraa blokattuakin, sillä aina tuntuu kertyvän nurkkii tätä-voin-joskus-vielä-tarvita -kategorian tavaraa. 


Siinä samalla sain inspiraation tämän postauksen tekemiseen, ja järjestelinkin sitten kaikki meidän loimet ulos tuulettumaan. Ikuistin tietysti tämän kaiken ja nyt saa vihdoin arvon isä-pappa vastauksen kysymykseensä, montako loimea tarvitaan. 

Oikealla Oonan ja Alpon loimet, vasemmalla Napin. 
Ensimmäiseksi tarkastellaan sadeloimia. Oonalla ja Alpolla on käytössää 5 kpl fleecevuorellisia sadeloimia, jotka ovat koossa 135 ja 145. Kummallakin on omassa koossaan kaksi Rainbusterin sadeloimea kaulakappaleella ja yhteishyvänä vanhempi HorseHousen sadeloimi. Napilla puolestaan on käytössä 4 kpl vedenpitäviä loimia: Rainbusterin fleecevuorellinen sadeloimi kaulakappaleella, vuoreton sadeloimi sekä Finntackin hieman paksummalla vuorella oleva sadeloimi. Kuvassa oleva vihreä HappyGoLucky loimi sai häätötuomion sen huonon vedenpitävyyden johdosta ja joutui siis roskakoriin. Yhteensä siis 5 + 3 sadeloimea. 

Kaulakappaleet
Kaulakappaleetkin järjesteltiin omaan riviinsä, josta löytyy vedenpitävät kaulaosat Rainbustereihin ja toppaloimiin. 


Ratsastusloimia on ihan sillä ajatuksella, että kilpailuissa eri osuuksille on mahdollista laittaa kuiva ratsastusloimi. Valikoimasta löytyy 2 kpl Hööksin heijastinloimea sekä 4 kpl muun merkin edustajia. Pääsääntöisesti kotikäytössä ovat olleet heijastinloimet, mutta kilpailuissa on inhottavaa laittaa märkä, kylmä tai pakkasella muotoonsa jäätynyt loimi hevosen selkään seuraavalle osuudelle. Siksi näitäkin tarvitaan ihan oma, erityinen määränsä. 


Toppaloimissa löytyy sekä fullneck- että perinteistä mallia. Nappi ei toppaloimia tarvitse, joten tämän kategorian loimet 6 kpl ovat Alpon ja Oonan omaisuutta. Valikoima on hyvä, vaikka kyseessä on ns. halpismerkin toppaloimet, kokoina 135 ja 145. Vasemmalla on ihan huippuhyvät ja molemmille istuvat Minimanista ostetut fullneck loimet, keskellä HorseHousen kaulakappaleelliset toppaloimet ja vasemmalla fullneck loimet. Kaikki ovat vedenpitäviä, hintaluokaltaan noin 70 €:n loimia ja oikein hyviä! Osa loimista on tullut perintönä, ja ovat edelleen täysin iskussa. Tässä ehkä syy, miksi emme ole koskaan haksahtaneet mihinkään tiettyy loimimerkkiin, koska näiden istuvuuden ja toimivuuden kanssa on vaan käynyt melkoisen hyvä tuuri. 

Tuskin olisi edes mainitsemisen arvoinen asia, mutta kaksi vasemman puoleista on Napin omaisuutta. 
Coolerit ovat kaikki fleeceä. Niitä on hevosille 5 kpl ja Napille 2 kpl (huomaa vasemman puoleinen ihan itse tehty hiittiloimi ponin nimellä varustettuna!) Jälleen kisoissa on näillekin käyttöä, jotta tauolle saa tarvittaessa kuivan loimen. Lisäksi talvella hikitreenin jälkeen loimia joutuu kuivatuksen yhteydessä vaihtamaan. Liilat kaulaloimet ovat kisakäytössä ja niitä käytetään kotona vain harvoin ja harkiten. 

Punainen on Napin, ettäs tiedätte!
Villaloimia löytyy hevosille 3 kpl ja Napille 1 kpl. Näistä ehdoton suosikkimme on oikeanpuoleinen Vanttu-vaarin perintö eli Vantun verskatakiksi nimetty Finntackin loimi. Ei tuon laadukkaampaa villaloimea olekaan ja voin vannoa, että uuden tuotannon loimet eivät ole mitään tämän laatuun ja kestävyyteen verrattuna. Sopii sekä Oonalle että Alpolle vaikka selän mitassa onkin hevosilla eroa. 


Fleeceloimia löytyy sekä edustus- että kotikäyttöön. Napilla on 3 kpl fleecepusakoita ja Oonalla ja Alpolla sitten loput 6 kpl. Näistä 4 kpl on vain kisakäytössä. 


Ötökkäloimet. Jokaiselle omansa. Vasemmalta alkaen Napin Thermo Masterin ihottumaloimi, Oonan Hööksin ötökkäloimi ja Alpon Horse Comfortin zeepraloimi. Sitten on Alpon mukana tullut Agrin ötökkäloimi vähän niin kuin varalla (loimessa ei vatsaläppää) ja reunassa sininen verkkoloimi kuivatukseen. Verkkoloimista emme ole koskaan perustaneet, mutta koska lahjoituksena tämä kyseinen loimi tuli, niin otettiinpahan se vastaan. Muutaman kerran käytetty ja kyllähän se kesällä kuivattaa kieltämättä aika hyvin. Yhteensä siis 5 kpl loimia tässä kuvassa. 


Tiedätkös isä, mitä löytyy varustehuoneen ylähyllyn laatikoista? Yllätyys!! Lisää loimia tietysti! Siellä majailevat harvoin käytössä olevat loimet, eli tallitoppaloimi, jota käytetty lähinnä talvella kuljetuksessa, paksumpi Vanttu-vaarin perintö Vanyar-kaulaloimi (lähinnä kuljetukseen), hiittiloimi sekä 3 kpl Finntackin enstex -loimia, joista löytyy sopiva koko jokaiselle. Näitä nyt lähinnä raviaikoina on käytetty, mutta jemmassa ovat ylähyllyllä. Yhteensä siis yllätyslaatikoissa majailee loimia 6 kpl. 

Pysyitkö laskuissa mukana, isä?
Lopuksi on yhteenvedon aika. Pysyitkö laskuissa mukana? 

Oikea vastaus isämme laatimaan tietokilpailukysymykseen on 51 loimea! Ja jos vielä tarkemmin haluaa analysoida, niin se 0,5 kpl hevoseläimistä tarvitsee 11 kpl loimia. 

Koska tässä kohtaa (ainakin isämme) kelaa postauksen kuvia uudestaan ja uudestaan epäillen tyttärensä matikkapäätä, perusteltakoon loimimäärää muutamalla pointilla: 

  • syksyn sateilla sadeloimet eivät kuivu yhdessä yössä, joten on oltava kuiva loimi seuraavan aamun varalle
  • talven sateilla toppaloimet eivät kuivu jne...
  • matkaratsastuskilpailuissa tietysti jokaiselle tauolle ja maaliin olisi suotavaa olla kuiva loimi ja vastaavasti eri osuuksille kuiva ratsastusloimi (muistat varmaan mitä märille loimille tapahtui näissä kisoissa)
  • yhden karsin pois ihan oma-aloitteisesti koska sitä ei tule koskaan käytettyä (Napin vihreä (vuotava) sadeloimi)
No ehkä hieman vähemmälläkin määrällä tulisi toimeen, mutta loppujen lopuksi "ylimääräisiä" ovat vain yllätys-laatikon loimet ja osa Napin fleeceloimista. 

Lopuksi vielä lohdutuksen sananen hiuksia päästään nyhtävälle isällemme: Kaikki ovat tarpeellisia, nyt niitä on hyvä määrä, lisää ei tarvita ja kaikille on tallissa merkitty paikkansa! Ja kyllä, näitä oli enemmän kuin satulahuopia mutta vain niiden lukumäärästä on meitä ohjeistettu

- Hilla