perjantai 27. syyskuuta 2013

Kesäkuvahaaste

Nyt, kun syksy on virallisesti saapunut sateineen ja yöpakkasineen, on mukava hieman vääntää veistä haavassa ja katsella ihanan aurinkoisia kesäkuvia! Saimme jokinaika sitten Tarulta kesäkuvahaasteen, joka kuului näin: 

Säännöt: laita 7 kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla, haasta sen jälkeen 7 blogia tekemään sama!

Uintiretki

Kesäsade

Onnistuminen

Matkaratsastus
Poniravit

Kukkaisponi
Ruohonvihreys

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Lumipallo ja Rimppakinttu Match Showssa!

Tänään suuntasimme Paattisten Hevosystävien järjestämään Match Showhun, joka järjestettiin noin kolmen kilometrin päästä talliltamme. Päätimme olla reippaita ja suorittaa matkan kisapaikalle kävellen ja matkahan taittui reilussa puolessa tunnissa!

Nappi oli heti toisessa parissa, joten pääsimme ponin kanssa lähes heti kehään. Nappi oli tarponut reippaasti matkan kisapaikalle, mutta kisapaikalla poni tuntui olevan unessa alta aikayksikön - Nappi nukkui ennen kehää, kehän aikana ja kehän jälkeen!  Suitsiaan koristamaan Nappi sai arvostelun jälkeen sinisen ruusukkeen ja tuomarin arvio kuului näin: 

" Selvä rotuleima. Kauniit silmät, ihanat ripset! Lyhyt runkoinen, sopusuhtainen runko. Hieman takakorkea, takana kiverä kinner. Riittävä luusto. Käynnissä puutteellinen kintereen työskentely. Melko suorat liikkeet käynnissä. Lyhyt ravi, korkea etupolven työskentely."

Nappi esittää: Näin seisot oikeaoppisesti tuomarin edessä!
Kyllä se sitten hetkeksi virkosi... ;)



Tämän jälkeen seurasi Napin mielestä ehdottomasti reissun paras osuus, nimittäin syöminen! Poni leikkasi Oonan vuoroa odotellessa ruohoa oikein ahkerasti, ottaen välillä lyhyet nokoset auringon paisteessa. 


Oona pääsi tuomarin eteen viimeisten parien joukossa. Puoliksi puli Rinsessa Rimppakinttu käyttäytyi kehässä hyvin, mitä nyt vähän piti jalkojen asentoa vaihdella tuomarin edessä. Paristaan Oona sai Napin tavoin sinisen ruusukkeen ja tuomarin arvio tammasta kuului näin:

"Selvä rotuleima. Hyvä, sopusuhtainen runko. Hyvä kaula, hyvä iso säkä. Hieman pitkä lanne. Luisu lautanen. Hyvä luusto jaloissa. Matkaavoittava tahdikas käynti. Ravissa levittää takaa, tahdikas ilmava ravi."




Loppukehään emme kaksikon kanssa ottaneet tällä kertaa osaa, sillä olimme sponssanneet "Paras Rantakunto" - nimisen palkinnon, jota Hilla kiirehti palkinnon saajalle ojentamaan samalla, kun minä jäin kaksikkomme kanssa pellolle odottelemaan. Kriteereinä palkintoon oli paras lihas- sekä lihavuuskunto laidunkauden jälkeen ja palkinnon voittajaksi tuomari valitsikin Nean esittämän Kyra II: sen ja palkinto meni kyllä oikeaan osoitteeseen!  

Palkinto oli väriltään tietenkin liila!

Kun voittajat oli julistettu, lähdimme tarpomaan kohti kotia. Tässä kohtaa Nappi tuntui jälleen piristyvän ja hölkkäsikin pirtsakkana koko kotimatkan joukomme johdossa! Tallilla hevoset pääsivät vielä laitumelle syömään kesän viimeisiä ruohonkorsia!


- Roosa

lauantai 21. syyskuuta 2013

Kaikkea kivaa

Päivä alkoi pienellä parturointioperaatiolla, kun Taru kurvasi pihaan klipperinsä kanssa. Oonasta tuli nyt puli, tai ainakin puoliksi. Ammattilaisen ottein Taru ajeli Oonan kaulan ja nyt on sitten helpompi hevosta viilentää pidemmillä kisamatkoilla. Kiitos Taru!



Parturoinnin jälkeen suuntasimme lenkille. Kaulan karvattomuuden tuoman viilentävän vaikutuksen tuntui huomaavan heti, sillä Oonassa oli virtaa!! Nythän piti ennen kisoja tehdä kaikkea kivaa, sitä tänää tehtiinkin. 

Oonan mielestä kaikkea kivaa tarkoittaa tietysti laukkaa!


Oona olisi oikeastaan halunnut koko ajan laukata. Neiti saikin laukata muutaman kilometrin pätkän ja pysyi ihme kyllä nahoissaan. 



Kotimatkalla Oonalla oli kova kilpailu käynnissä pyöräilevän Roosan kanssa. Vieläkin oli laukkaa tarjolla ja annoin Oonan sitten laukata. Hämmästyimme kaikki, kun Oona laukkasi Roosan pyöräillessä vierellä! Ja vielä täysin kolmitahtisesti ja vahvasti! 



Kotona Oona pääsi lämpimän sään johdosta vielä hikipesuille. Kaulan ohut karva tuntuu niin ihanan silkkiselle. 

Vielä löytyi uutta vihreää kasvava laudunlohko näin syyskuulla. Hevoset siirtyivät siis vielä lohkolta toiselle talliin siirtymisen sijaan. Siellä riittää vielä rutkasti syötävää, mikäli laidunkeliä vielä näin syyskuun loppupuolella piisaa. 

- Hilla

lauantai 14. syyskuuta 2013

Oonan muodonmuutos

Aina ei tule ajatelleeksi, miten käyttötarkoitus muokkaakaan hevosen ulkonäköä. Pienen pohdinnan jälkeen on selvää, että esimerkiksi ravihevonen ja kouluratsu näyttävät lihaksistoltaan aivan erilaisilta. Sama pätee tietysti ihmisiin: onhan uimarikin täysin erotettavissa kuulantyöntäjästä?

Katselimme eräänä iltana vanhoja valokuvia ja saimme Roosan kanssa hyvät naurut Oonan kuvia vertaillessamme. Siksi päätimme koota näitä vertailukelpoisia kuvia hieman yhteen, jotta tekin voitte katsoa, miten Oonan ruumiinrakenne on vuosien aikana muuttunut. 

Lihaksisto
Oona toukokuussa 2013. Tavoitteellista matkaratsastusreeniä takana runsas puolivuotta.
Tällä hetkellä Oona on lihaksistoltaan ilmetty matkaratsu. Se on kevyt ja sporttinen, muttei kuitenkaan liian laiha. Kylkiluut peittyvät, mutta vatsalihas on nähtävissä. Kaula on kauttaaltaan jäntevä ja lihaksikas. Etuosassa korostuvat lavanseudun lihakset sekä takaosassa lautasen ja reiden sivulla kulkevat koukistajalihakset. Matkaratsulle haluttuja ominaisuuksia olisivat etu- ja takaosan tasapainoisuus, sopiva lihavuuskunto sekä kevyt, matkaavoittava mutta hevosta säästävä askel. Mielestäni Oona soveltuu näihin kriteereihin tällä hetkellä täysin.

Elokuussa 2011 (2 vuotta sitten). Harrasteratsu. Ravitreeni lopetettu noin 1,5 vuotta sitten.
Ratsun hommia harrastellessa kaula on huomattavasti lihaksikkaampi. Kaulan yläosan lihas tekee kaulasta paksun ja jämäkän. Hevonen on selvästi rungoltaan pyöreämpi ja muutenkin pyöreämmässä kunnossa edeltävään kuvaan verrattuna. Takaosa on pyöreä, lautaset pyöreät. Koko hevonen on pyöreä ja omaan silmään näyttää tätä kuvaa nyt katsoessani jopa hivenen paksulta! Tässä näkee myös, miten Oona tummuu talvea kohti.

Toukokuussa 2009 (runsas 4 vuotta sitten). Ravitreeniä takana puoli vuotta.
Tässä kuvassa Oona on ilmetty rotunsa edustaja. Kaula on kapea, mutta kaulan alaosan lihas on korostunut. Lavanseutu on voimakas, mutta sivulle lihakset eivät erotu niin voimakkaasti kuin ylemmässä kuvassa. Takaosaa hallitsee juoksijan reisilihas, joka näkyy ehkä selvemmin takaapäin katsottuna. Se on iso, sillä ravihevosella voima tulee takaosan isoista reisilihaksista. Takapuoli on myös päältä selvästi pyöreämpi mitä tällä hetkellä (vertaa ylin kuva).

Laukka
Syyskuu 2009 (4 vuotta sitten).
Nyt hirvittää katsoa näitä kuvia! Laukka on niin tyypillistä ravihevosen neliä kuin vain olla ja voi! Satulassa pysyäkseen on pakko olla kevyessä istunnassa. Laukka on hyvin voimaton, ja siksi Oonan on helpompi laukata lujaa ja "isosti" kuin hiljempaa "pienesti".

Elokuussa 2011 (kaksi vuotta sitten).
Ohjaksista saa pidellä edelleen, sillä vauhti tuntuu korvaavan puuttuvan taidon ja voiman. Martingaali on paikallaan, ettei pää nouse pilviin saakka. Oona laukkaa lujaa, ja se keveys, mitä matkaratsun laukalta vaadittaisiin on kaukana. Laukkapätkät ovat maksimissaan 1 km mittaisia. Näiden jälkeen hevonen on hengästynyt ja puuskuttaa. Ottaa vielä voimille! Oona näyttää myös tässä kuvassa varsin pyöreältä, niin kuin samaan aikaan otetussa rakennekuvassakin.

Maaliskuu 2013 (puoli vuotta sitten).
Varsinaiset laukkatreenit ovat alkaneet ja kehitystä voi jo havaita, myös ratsastajalla, joka sitkeästi yrittää vahvistaa jalkalihaksiaan matkaratsastusistunnassa pysyäkseen. Ohjat tuntumalla, mutta parin laukkakilometrin jälkeen ei enää tarvitse pidellä ja martingaalikin on jätetty kotiin. 

Huhtikuu 2013 (noin puoli vuotta sitten).
Oonan laukka alkaa muistuttaa kevyttä matkalaukkaa. Vauhti on hidastunut liki 30 km/h nopeudesta jo lähemmäs 23 km/h vauhtia. Hevonen on saanut voimaa laukata pidempään ja kevyemmällä askeleella sekä hitaammalla vauhdilla. Laukkapätkien pituus reenilenkillä on pidentynyt 3-4 km:sta aina 7-8 km:iin. 

Syyskuu 2013.
Oona liikkuu mr-reeneissä, kisoissa ja muutenkin lenkillä nykyisin melko löysin ohjin. Tällöin hevonen on etuosastaan rennompi ja lavanseudun lihasjumelta pyritään näin säästymään. Amerikkalaisilla tyypillistä on kulkea kovin pystypäin, jolloin lapalihaset helposti kiristyvät. Alkukesän hieronnassa lavan lihakset olivat jumissa, nyt parin viikon takaisessa hieronnassa lavat olivat auki, joten parempaan suuntaan ollaan menossa.

Täytyy todeta, että nykyinen sportti-Oona ei ole ollenkaan hullumpi. Ihmeitä tapahtuu. Tulihan sammakostakin prinssi ja rumasta ankanpoikasesta joutsen.

- Hilla

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Parhaat ratsastushousut?

Jokaisella ratsastajalla on takuulla useammat kuin yhdet ratsastushousut tai sitä varten pyhitetyt muunlaiset pöksyt. Kuitenkin varmasti yhdet niistä ovat ylitse muiden, joita tulee käytettyä enemmän kuin muita, koska juuri ne housut ovat yksinkertaisesti parhaat!

Juuri ne housut valitaan, kun on luvassa jotakin erityistä. Ne housut ovat jalassa myös haastavissa tilanteissa, sillä niiden mukavuuteen voi aina luottaa. Ne housut pääsevät mukaan valokuviin sekä erikoistilanteisiin, sillä nehän ovat yksinkertaisesti parhaat mahdolliset.

Vuosien varrella on tullut testailtua monen laisia pöksyjä, joista kuitenkin yhdet olivat pitkään ylitse muiden. Housujen merkkiä en muista, mutta ostin ne Liedon Horse Housesta aikanaan. Ne olivat mustaa, ihanan joustavaa, paksuhkoa trikoota ja kokopaikka kermanvalkoinen! Housut olivat paitsi hyvät ratsastaessa myös mielestäni kauniin näköiset.

Oonan kanssa sänkkärillä syyskuussa 2009
Kuitenkin kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin lähestyi suosikkihousujeni elämänkaari loppuaan. Alkuun niistä virttyivät reidet ruskean sävyisiksi, mutta se ei vielä tahtia haitannut. Käytin niitä edelleen uskollisesti, vaikka kaapissa oli jo uudetkin housut odottamassa käyttöönottoa. 

Sitten kuitenkin tapahtui jotakin kauheaa: kokopaikka kului polvista puhki! Hetken surkuteltuani huomasin kuitenkin, ettei sekään vielä haitannut menoa, joten yhteiselo housujen kanssa jatkui. 

Kerran maastolenkillä Roosa sai yks kaks hervottoman naurunkohtauksen: housuissani oli uusi reikä takapuolessa. Siihen loppui yhteinen tie näiden superhousujeni kanssa, sillä kalsarit vilkkuen en halunnut enää ratsastella. 

Yhtä mukavia housuja ei tuntunut löytyvän, ennen kuin ostin ensimmäiset matkaratsastushousut. Näihin beigeihin Stud One Marango -housuihin ihastuin. Housut ovat ihanan viileät, mutta kuitenkin niillä tarkenee ratsastaa viileämmälläkin säällä. Ja jos alle laittaa kylmällä säällä pitkät kalsarit, tarkenee näillä ratsastella varsin hyvin -10 pakkasella, jos pysyy koko ajan liikkeessä.

Marangot testissä Liesjärvellä syyskuussa 2012 50 km luokassa.
Marangot ovat kuitenkin jokseenkin hintavat. Siksipä tartuin heti vinkkii kuullessani, että juoksutrikoillakin voisi ratsastaa yhtä mukavasti kuin Marangoilla!? Niinpä löysimme sattumalta tiimivärissä musta-lilat juoksuhousut, jotka maksoivat vain muutaman kympin. Näitä olisimme saateen 4-5 Marangojen hinnalla.

Lisäksi havaitsimme pian juoksuhousujen olevan parempaa materiaalia kuin varsinaiset matkaratsastushousut. Juoksutrikoilla alkaa olla jo kilometrejä enemmä takana kuin Marangoilla eikä niihin ole vielä tullut yhtään kulumaa tai nukkaa. Marangot menivät muutaman käyttökerran jälkeen nukkaisiksi takapuolen ja jalan sisäpuolen kohdalta.

Juoksuhousuilla on kisattu tämä vuosi
Uusin hankita onkin tavallisesta urheiluliikkeestä hankitut juoksutrikoot tiimivärissä. Kivalla vauhtiraidalla varustettuja housuja ei vaan voinut jättää hankkimatta, sillä liiloja ei liian usein osu kohdalle. Nämä pöksyt pääsivät koekäyttöön sunnuntain valmennuksessa ja tuntuivat yhtä hyviltä kuin edellisetkin trikoot.

Housut koeajossa
Trikoiden salaisuus lienee siinä, että menevät niin lähellä ihoa, että tuntuvat aina lämpimiltä ja kuivilta. Ne myös hengittävät ja näin ollen ei tarvitse kärsiä hikinäppylöistä, joita kokopaikkaiset housut joskus tuppaavat kesäkelillä aiheuttamaan. Marangoissa on liukuestemäistä tähtikuviointia takapuolessa ja pohkeissa, jotka antavat jonkinlaista pitoa. Oonan satula on kuitenkin synteettistä mokkajäljitelmää, joten siinä pysyy hyvin housuilla kuin housuilla. Marangoilla pysyy kyllä nahkasatulankin kyydissä, juoksutrikoita en ole nahkaisella satulalla testannut. Ja ei, en ole yhtään hankaumaa saanut trikoita käyttäessäni. Sitä vähän ihmettelen. 

Minkälaiset ovat sinun lempiratsastushoususi?

- Hilla
 

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Helteinen valmennusreissu vielä syyskussa!!

Lämmin sää helli meitä, kun siistimme Oonaa tallissa. Oona oli pysynyt eilisen pesun jälkeen puhtaana, joten kevyt sukiminen riitti. Hevonen kyytiin ja menoksi. Tällä kertaa suuntasimme Pirkkalaan, jossa Nina oli pitämässä matkaratsastusvalmennusta. Osallistuimme vain iltapäivän ratsastusreeniin, joten riitti, kun vasta puolen päivän jäljestä hankimme lähtöä.

Radalle kuljettiin satumetsän läpi
Paikan päällä laitoimme Oonan kuntoon ja suuntasimme harjoitusradalle. Verryttelimme Ninan ohjeiden mukaisesti ja Oona tuntui hyvältä muttei liian ärhäkältä. Olin iloinen, sillä vaikka muut ratsukot suorittivat samaan aikaan laukkareeniä, ei Oona koittanut kaahailla heitä kiinni. Tuntui hyvältä ratsastaa rennon löysin ohjin heti alussa. Harvinaista herkkua! Yleensä meille on vaikeinta nimen omaan alku, koska siinä Oona niin herkästi painaa ohjalle ja koittaa lämmittelyssä mennä turhan kovaa. 


Hihii! Löysin ohjin!
Rennon lämmittelyn jälkeen siirryimme laukkareeniin. Tarkoituksena oli laukata yhtajaksoisesti 30 minuuttia. Aivan kuin aavistaen tämän, Oona lähti ihanaan rentoon ja (meidän mittapuun mukaan) hitaaseen laukkaan! Sain heti alusta asti ratsastaa löysin ohjin, ja silloin oli itselle helpompi istua matkaratsastusistunnassakin, kun ei tarvinnut koko ajan olla ohjista pitelemässä. 

Koekäytössä myös uudet (juoksu-) ratsastustrikoot
Melkein kultaisia koivuja
Laukkasimme kierrosta kierroksen perään. Rata kiersi peltoaukeaa, jota ympäröi metsä. Voitte vain arvata, miten lämmin ja tuuleton tila se oli! Kuin heinäkuussa ikään! Emme Oonan kanssa kuumuutta sen kummemmin tuskastelleet, oikeastaan oli ihanaa vielä näin syyskuussa hikoilla helteessä. 
Aukiolla oli lämmintä
Kun ensimmäisen kerran vilkaisin kelloa, olimme laukanneet jo 20 minuuttia! Hämmästyttävää, miten nopeasti aika meni. Tässä kohtaa Oona hieman himmaili, sillä neidin sisäinen kello ilmaisi orjallisesti kahdenkymmenen minuutin täyttyneen. Suuremmitta puheitta jatkoimme vielä 10 minuuttia. 



Vasta viimeisellä kierroksella Oona alkoi kangistua ja mennä maitohapoille, joten hienosti neiti jaksoi reenin! Sykkeet pysyivät koko suorituksen ajan 160-177 välillä. Edistystä, sillä yleensä laukkareenin lopussa ollaan kivuttu jo liki 200. Tosin kehitystä on nyt tapahtunut vauhdin ja rentouden suhteen. 
Hikihän siinä tuli
Jäähdyttelimme huolella ja Oona oli pienen palautumisen jälkeen jälleen pirteä ja reipas. Olisi loppukäynneissä vielä halunnut laukata toisten perään, kun muut ratsukot pistelivät ohitse.

Tallilla huolsimme Oonan ja Nina kävi hevosen vielä läpi. Juoksutus sujuu meiltä jo hyvin, kiitos Ninan viimekeväisten vinkkien! Muutenkin näinkin rankan reenin jälkeen Oona palautui hyvin. 


Saatiin vielä paljon kullanarvoisia vinkkejä ja neuvoja SM-kisoja ja niihin valmistautumista ajatellen. Tämä oli meidän viimeinen laukkareeni ennen kisoja. Nyt palautellaan ja tehdään kaikkea kivaa yhdessä ja unohdetaan reenaaminen. 5.10. Roosa ja Oona starttaavat Laitilassa 50 km luokassa ja sitten siitä kahden viikon päästä onkin jo SM-kilpailu! Siihen väliin jää juuri sopivat pari viikkoa palauttelua. 

Oona sai vielä kylmäsuojat jalkoihinsa ja sitten lähdimme kotia kohti. Kiitos Ninalle jälleen kerran! Valmennuksesi ovat aina yhtä antoisia ja niistä jää positiivinen fiilis! Myös huoltojoukot saivat arvokasta preefausta, joten ei muuta kuin Laitilassa koko tiimi taas tositoimissa!

- Hilla

Sänkkärillä kolmeen tapaan

Tapa yksi: Oona 


Rauhallinen Oona valjastetaan tallissa. Kärryille saa hypätä kaikessa rauhassa ja hevonen lähtee rauhallisesti käyskentelemään sänkipellon laitaa. Hevonen on rento ja letkeä, ohjista tarvitsee tuskin pidellä. Ohjastajan sanoessa: "Oona ravia", hevonen siirtyy rentoon raviin. Kuski muistaa ohjasten merkityksen vain kurveissa, kun pitää kääntää. Ja "Prr.." käsyllä hevonen siirtyy pehmeästi käyntiin. Ajon päätteeksi ajetaan talliin, jonne hevonen kävelee kaikessa rauhassa. Valjaiden riisumisen jälkeen hevonen siirretään pesupaikalle, jonne Oona kävelee tyytyväisenä tietäessään lämpimän kylvyn odottavan. Pesun jälkeen tarjotaan taikajuomaa, jota siemaillaan sievästi ämpäristä, ettei vain partakarvat suttaannu.


Kuski: "Hei mä meen ajamaan!"




Oona on ajaessa ihanan rento ja letkeä. Siksi reenin jälkeinen palauttelu toteutuu pitkälti kärrytellen. 




Tapa kaksi: Nappi


Nyt tallin käytävällä valjastetaan ponia, joka on kuin nukkuvan rukous. Nappi ei turhia stressaa ja poni tuntuukin havahtuvan tähän maailmaan vain silloin, kun joku sattuu kulkemaan omenaämpärin tai leipäpussin ohitse. Ennen kärryille nousua kuskin on syytä hieman herätellä nukkuvaa, jottei painovoima tee tepposia ponille, joka roikkuu käytävän ketjuissa kuin riippumatossa ikään. Likkeelle lähtiessä poni piristyy siinä määrin, että kuskille tulee kiire tarttua ohjaksiin, ettei poni vie kärryineen ovenkarmeja mennessään. Poni puhisevainen ja pinkeä ja tuntuu elävän vielä unimaailmassaan, jossa pensaassa kykkivät pienet vihreät möröt popsivat valkoisia poneja suupalaksensa. Kuskin pyytäessä ponia raville, poni päättääkin tehdä uukkarin ja pötkiä pakoon nähdessään pensaassa pienen vihreän mörön irvistävän. Kun kuljettavasta suunnasta on päästy yksimielisyyteen päästeleekin poni kaasu pohjassa menemään ympäri peltoa, tulee siinä kuskille kiire ohjastella pientä karvaformulaa! Ajon jälkeen myös ponin on aika päästä pesulle. Pesupaikalle siirtyminen on hieman hankalaa, koska pikkuruinen ponihan saattaa hyvin sukkelasti sulahtaa pikkuruisesta lattiankaivon rakosesta ja kadota taivaan...tai no johonkin tuuliin. Pesun jälkeen myös ponille tarjoillaan taikajuomaa, jota ryypistellään vähemmän sivistyneesti kovasti maiskutellen ja mielellään kaataen loppujuoma lattialle! 

Nappi 14-v ei vieläkään "osaa" avata suutaan...


"Hys, en ole täällä"



Ja kaasu pohjaan


Tiukkaa kurvia?!

Onkohan ohjaustehosteessa jotakin häikkää...?

Nappi-poni pyykillä vai  Roosa ponipyykillä?

Tapa kolme: Berta


Nyt tallin käytävällä seisoo vuorostaan murjottava poni. Murjottava siksi, että poni on juuri joutunut jättämään tärkeimmän tehtävänsä (syömisen) kesken lähteäkseen lenkille! Niin, voitteko kuvitella tätä?! Lenkille!? Satuloidessa poni keskittyy vain ja ainoastaan yhteen asiaan: vatsan pullisteluun. Kun satulavyö on vihdoin saatu kiristettyä, laiskan oloinen poni talutetaan pihamaalle. Pahaa-aavistamattoman ratsastajan kavutessa selkään, poni päättääkin lähteä ennen aikojaan ratsastajan keikkuessa vielä puolimatkassa satulaan. Kun ratsastajan takapuoli on satulassa, poni on jo edennyt hyvän matkaa pitkin sänkipellon laitaa. Ratsastajan pyytäessä hieman vaativampaa tehtävää, päättä poni poistua takavasemmalle lisäämällä vauhtia. Ratsastaja saa ottaa ohjaksista hieman voimakkaammin, saadakseen ponin aloilleen. Nyt hänellä onkin allaan jotakin dynamiittipötköä muistuttavaa, joka saattaa räjähtää mihin suuntaan tahansa. Ratsastuksen jälkeen poni nauttii pesusta ja ryyppää mielellään suoraa letkusta. Myös taikajuomaa tarjoillaan ja se ryypätäänkin oikein pohjanmaan kautta viimeistä pisaraa myöten. Sitten ponilla onkin jo kova hoppu jatkamaan sitä hyvin tärkeää tehtäväänsä!




Lisätty ravi tarkoitti Bertan mielestä ilman muuta montéa!
Lopuksi oli tarkoitus kuvata materiaalia lihashuoltoa käsittelevään postaukseen, mutta kuvia katsoessamme saimme hysteerisen naurukohtauksen ja lopputulos oli tämä. Joskus on hyvä osata nauraa itselleen!



- Roosa ja Hilla